Perjantaiaamut

 

Perjantaiaamuista on tullut lempiasiani.

Tänä syksynä olen aloittanut perjantait uimahallista. Vetoihin, potkuihin ja liukuihin on helppoa uppoutua. Ajatukset saavat rauhassa surrata tai olla surraamatta. Uidessa ne asettuvat joka tapauksessa oikeille paikoilleen. En laske matkaa enkä aikaa, uin sen verran kuin tuntuu hyvältä.

Höyrysaunan nurkassa melkein lukee jo nimeni. Se on joka kerralla ollut minua varten vapaana. Joinain päivinä saunassa saa istua kaikessa rauhassa, makustella ajatuksia, jotka uiminen tasoitti. Toisina päivinä voi kuunnella, kun höyrypilven takana kanssasaunojat selittävät toisilleen, millaisia pipoja ovat viime aikoina neuloneet tai millä tavalla kenenkin kotona on pyritty säästämään sähköä. Että onneksi uimahallissa sentään pääsee vielä saunaan.

Uimisen ja saunan jälkeen asiaan kuuluu kahvi ja pulla.

 

Olen tehnyt nyt reilun vuoden ajan neljäpäiväistä työviikkoa, enkä tiedä, taipuisinko enää täyteen työaikaan. Ensimmäiset kurssit kirjoittamisen opinnoista tein viisipäiväisen viikon ohella ja melko pian aloin miettiä, voisinko tehdä lyhyempää työaikaa. Jostain syystä kuvittelin, että se tuskin olisi mahdollista. Lopulta ei tarvinnutkaan kuin kysyä, niin se järjestyi.

Viime vuonna opiskelin proosan kirjoittamista, kokeilin erilaisia tekstejä ja työstin käsikirjoitustani opettajan opastamana. Tälle syksylle olen oppinut, että elämäkerrallinen kirjoittaminen ei ole minua varten, mutta sen sijaan tulevaisuuteen suuntaava mahdollisten minuuksien pohdiskelu on.

Lisäksi olen oppinut, että olen huomattavasti parempi opettaja ja työkaveri, kun minulla on aikaa ja energiaa työn lisäksi muillekin minulle tärkeille asioille.

Palkan putoaminen ei kahden pihin, töissä käyvän ihmisen taloudessa tunnu juuri missään. Se on pieni hinta siitä, että on aikaa kirjoittamiselle.

 

Jos käy hyvä tuuri, perjantaiaamun kruunaavat Malmin aseman viulisti ja sellisti. Opin vihdoin tarkistamaan kotoa lähtiessä, että taskun pohjalla on muutama kolikko soittajille annettavaksi. On ihanaa pysähtyä, kuunnella, katsoa ohi meneviä ihmisiä.

Siitä on hyvä jatkaa kotiin kirjoittamaan.