Taittelua, kohotusta ja kirjoittamista

 

”Kaija, ajattele, että se on leipätaikina.”

Heinäkuussa vietin muutaman ihanan päivän Mikkelissä kahden ystäväni kanssa. Kirjoitimme ja puhuimme kirjoittamisesta, söimme ja saunoimme. Minä selitin hapanjuurileivonnasta. Kun tuskailin jotain käsikirjoitukseeni liittyvää ongelmaa, päädyimme miettimään, mitä yhteistä kirjoittamisella ja leipomisella on. Yllättävän paljon.

 

Ruokkiminen

Leipäjuuri kaipaa ruuaksi vettä ja jauhoja. Kirjoittaminen kaipaa ruuaksi kirjoittamista, lukemista, palautetta, vaihtuvia maisemia, seikkailuja ja ihania ystäviä, joiden kanssa voi syödä leipää ja puhua kirjoittamisesta.

 

Aina ei onnistu

Talvella juureni ei voinut hyvin. Ruokkimisesta huolimatta se makasi purkin pohjalla apaattisena luiruna ja kieltäytyi toimimasta. Kyllä turhautti. Täytyi mennä kauppaan ostamaan leipää. Juuresta tuli myös koronan uhri. Sairastaessa en jaksanut huolehtia siitä ja se homehtui. Onneksi kaapissa oli juuri siltä varalta kuivattua juurta.

Joskus kirjoittamisellekin käy niin. Vaikka miten yrittäisi, teksti ei lähde kuplimaan, ja sekös turhauttaa. Joskus jokin juonilinja alkaa kasvaa harmaita karvoja ja on pakko myöntää, että sen paikka on roskakorissa.

 

Aika

Jos hapanjuuritaikinan kanssa yrittää hoppuilla, saa lopputulokseksi lässähtäneen leivän. Jos kirjoittaessa yrittää hoppuilla, saa lässähtäneen tekstin. Sekä teksti että leipä vaativat aikaa ja rauhaa kohota ja kypsyä. Kyllä niistä näkee, kun on valmista.

 

Taittelu

Taikinaa täytyy vaivata, venytellä ja taitella, että siihen saa hyvän sitkon ja leipään hyvän rakenteen.

Romaanikäsikirjoitukseni kanssa olen siinä vaiheessa, että itse tarina on olemassa. Nyt sitä täytyy vaivata, venytellä ja taitella, kääntää kohtaukset ympäri ja kirjoittaa ne uudestaan. Haeskella hyvää rakennetta.

Taittelujen välillä sekä tekstin että taikinan täytyy antaa levätä. Ja sitten taitella lisää, kunnes huomaa taitelleensa tarpeeksi. Seuraavaksi voi ryhtyä muotoilemaan, ja senkin voi tehdä useampaan kertaan.

 

Onnellisuus

Rakastan sekä leipomista että kirjoittamista. Taikinan venyttelyä ja taittelua, leivän muotoilua. Henkilöitäni, dialogia, metsän kuvailua. Sitä, että jokaisella muokkauskerralla teksti näyttää vähän paremmalta. Kirjoittaminen ja leipominen tekevät onnelliseksi.