Joulu

Työpaikallani päiväkodissa istuin pimeässä lepohuoneessa silittämässä lasta päiväunille. Lauloin Walking in the air, ajattelin lasten vakaata uskoa tonttuihin ja olin onnellinen siitä, että on joulukuu. Lapsi kuiskasi: "Kaija, tuo laulu on yhdessä Lumiukko-elokuvassa." Joulukuun huikein saavutus, että osasin laulaa kappaleen tunnistettavasti.

Joulukuun alkupuolella Helsingissäkin oli talvi. Pakkasessa kävelimme puolison kanssa Laajalahden jäällä. Maailma tuntui rajattomalta, jäätä pitkin pääsisi minne vain.

Pääsin nauttimaan kulttuuritapahtumista ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ystävän kanssa itkimme, kun Saituri kohtasi Helsingin kaupunginteatterin lavalla menneet, nykyiset ja tulevat joulunsa. Puolison kanssa hiljennyimme Värinä-kuoron meditatiivisessa konsertissa. 

Joka vuonna joulukuuhun tuntuu mahtuvan kaikenlaista isoa ja pienempää stressiä ja koko loppusyksyn väsymys. Ai pitäisikö ostaa joululahjoja? Voisiko joulusiivouksen suosiolla jättää ensi jouluun? Mitä jos saa koronatartunnan juuri jouluksi? Tai jonkun niistä muista taudeista, joita päiväkodissa aina riehuu joulun alla.

Mutta kaikesta huolimatta joulukuuhun mahtuu aina myös kauniita hetkiä, jolloin jouluntunnelma leijailee joka puolella ympärillä. Pipareiden leipomista, glögin juomista kynttilänvalossa, saunassa makoilua. Mitä muuta tarviikaan?

Nyt istun junassa. Aamulla ikkunoista näkyi pelkkää pimeää. Join kahvia ja luin Hesarin perusteellisemmin kuin pitkään aikaan. Vähitellen maailma muuttui siniseksi, nyt se on lumisateen valkoinen. Joululahjaksi saisin mielelläni pitkiä hiihtoretkiä, hyvää ruokaa ja aikaa maata sängyssä kirjan ja suklaarasian seurassa.

Ihanaa Joulua kaikille <3