Miksei aina voi olla näin?

Heräsin hitaasti. Aurinko paistoi telttakankaan läpi. Oli siis aamu. Jokin aika aamusta. Minun oli nälkä, joten täytyi olla aamiaisaika. Kömmin teltasta ulos ja ryhdyin keittämään puuroa ja teevettä.

Olimme viettäneet pitkän, hitaan illan ja jatkoimme pitkällä, hitaalla aamulla Nuuksiossa pienen, syrjäisen järven rannalla. Edellisiltana olimme nähneet vastarannalla kaksi ihmistä, mutta hekään eivät tulleet sen lähemmäksi. Olimme keskenämme. Minä, puoliso, sudenkorennot, illalla järven päällä lennellyt lepakko.

Hellepäivien jälkeen järven vesi oli lämmintä kuin kylpyammeessa. Uin rauhallisia vetoja ja ajattelin, että niin voisi elää. Metsän, järven ja puolison seurassa. Sielun kotona.

 

Reilu viikkoa myöhemmin kesän kaunein retki suuntasi Liesjärven kansallispuiston kesäidylliin. Rapsuttelin lampaita Korteniemen perinnetilalla. Kahlasin pitkälle matalaan järveen. Vesi kimalteli auringossa kummallakin puolella Kyynäränharjua. Keräsimme polun varrelta matkaevääksi mustikoita, hilloja ja metsämansikoita. Kuu kohosi taivaalle, kun lähdin vielä kerran uimaan. Kaikki oli juuri niin kuin kesällä pitääkin, ja hetkittäin kaikki kauneus oli niin paljon, että se teki kipeää.

 

 

Ja suo. Seikkailimme pitkin pieniä, epämääräisiä, vähän kuljettuja polkuja katsomaan Torronsuon itäistä reunaa. Soissa on jotain lumoavaa. Ne huokuvat syvää mielenrauhaa. Suota voi vain unohtua tuijottamaan pitkäksi, pitkäksi aikaa. 

Mieleen kiemurteli kysymys: Miksei aina voi olla näin?

 

Jäin miettimään sitä. Mietin edelleen. Mitä minä tarvitsen ollakseni onnellinen? Metsää, suota, järviä? Lampaita? Hitaita askeleita neulaspolulla. Hiljaisuutta. Mielenrauhaa.

Mitä Helsingissä kerrostalossa asuva, töissä käyvä, opiskeleva ihminen voi tehdä ollakseen enemmän yhteydessä luontoon? Miten voi elää hitaammin? Miten voin tehdä enemmän hyvää sekä itselleni että ympäröivälle maailmalle?

En tiedä tarkkaan, mutta tutkin asiaa. Etsin keinoja. Suuntaan kohti parempaa.

Ja kun asiaa pohdiskelin ja pyörittelin mielessäni, se lähti rakentumaan blogiteksteiksi. Teksteiksi asioista, jotka tekevät minut onnelliseksi ja jotka ovat minulle tärkeitä. Kirjoittamalla ne kirkastuvat minullekin paremmin. Kirjoittaminen tekee onnelliseksi.